19. kesä, 2016

Millaista on elämä EU:n rajan itäpuolella - halki Venäjän satunnaisen matkaajan silmin

Ensivaikutelma naapurimaastamme on nuhruinen - ympäristössä on paljon betonia, ruostunutta metallia, lahonnutta lautaa, rapisseita maaleja, vinossa linkottavia seiniä ja talojen hataria nurkkia.  Matka muhkuraisilla teillä halki laajan Venäjän maan on sujunut leppoisasti.  Kulkuamme ovat hidastaneet vain miljoonakaupunkien ruuhkat ja lukuisat tietyöt, joiden jonoissa on vierähtänyt tunti toisensa jälkeen.  Nuori siloposkinen poliisimies pysäytti meidät kerran vain kysyäkseen, minne olemme menossa ja onko kaikki hyvin.  Pahvipoliisit sen sijaan vartioivat liikennettä ahkerasti.  Opasteet on kirjoitettu kyrillisin aakkosin.  Kun kolmannes ajomatkastamme Venäjällä - kaksi tuhatta kilometriä - on ajettu, niiden lukeminen onnistuu jo luontevasti.

Maaseudulla mökkien pihapiirien pienetkin maatilkut ovat tarkkaan viljellyt: kasvimailla kasvaa perunaa, kurkkua, tomaattia ja kurpitsaa.  Pihojen edustalla viihtyvät myös lehmät, vuohet, ankat ja kanat.  Kelan ja sosiaalitoimen tukien sijaan elanto saadaan pääteiden varsilla kukoistavasta pienyrittäjyydestä.  Myytävänä on kotipuutarhan tuotteiden lisäksi mm. puutöitä, maatuskoita, ikoneita, villasukkia, turkisliivejä, nahkatossuja, marjoja, hilloja ja mehuja.  Kauppaketjujen hehtaarihallien ostoskärryjonoista ei ole tietoakaan.  Myytävät tuotteet mahtuvat usein muutamaan purkkiin Ladan konepellillä tai pienellä puujakkaralla.

Liukuhihnatyyppisiä, monikansallisia pikaruokaravintoloita ei juuri näy.  Sen sijaan iltapäiäteen aikaan katukeittiöiden samovaarit höyryävät ja myöhemmin illalla peltisissä uuneissa paistuvat maukkaat saslik-vartaat.  Pikkukuppiloiden kahvi on mustaa.  Maitoa ei ole tarjolla.  Joku kielitaidoton turisti lisäsi mustaan kahviinsa suolaa maitojauheena.  Eipä ihme, ettei maistunut!

Ortodoksisten kirkkojen kullatut sipulikupolit kiiltelevät auringossa.  Jokaisessa pienessäkin kylässä on oma pyhäkkönsä.  Hautausmaiden edustalla myydään räikeänvärisiä silkkikukkia. Niistä tehtyjä seppeleitä on runsaasti myös sankarihaudoilla ja sotamuistomerkeillä.

Mummot täällä näyttävät mummoilta.  He eivät pissistele muotifarkuissa ja irtoripsissä, vaan heillä on huivi ja kukkamekko, ryppyinen iho, harmaa tukka ja kultahampaat.

Taivas on sininen, niityt ja metsät vihreitä. Aurinko paistaa.  Ihmiset elävät omaa arkeaan, tekevät työtä ja rakastavat.

 

Hymyyn vastataan hymyllä.