8. syys, 2016

Ihan tavallinen matkapäivä - karavaanariarkea Xianissa

Uuden kiinalaisen Vivo-kännykkäni herätys soi haikeaa kiinalaista sävelmää klo 7.30. Heräämme sateiseen aamuun Xianin miljoonakaupungissa, vartioidulla pysäköintipaikalla aivan Fungyanin metroaseman vieressä. Aamupalaksi laitan tuttuun tapaan munakasta, luonnonjugurttia, suomalaista vadelma-kookosmysliä, omenamehua ja pikakahvia. Lämmitän vettä kattilassa ja tiskaan nopeasti aamupala-astiat sekä siistin vähän autokeittiötä.  Sitten lajittelemme kertyneitä likapyykkejä kahteen kestokassiin. Valitsemme kiireellisesti pestävät pesulaan vietäviksi ja loput jätämme odottamaan maaseudulle siirtymistä ja omaa pyykkipäivää.

Oppaamme Jackie saapuu ja lähdemme hänen kanssaan etsimään pesulaa. Muutaman puhelinsoiton ja usean paikallisten kanssa käydyn juttutuokion jälkeen löydämme pesulan noin kilometrin päästä.  Ilman opastamme emme olisi sitä pesulaksi tunnistaneet…ulkoapäin liike näyttää aivan ompelimolta. Sinne pyykkikassit jäävät, lasku maksetaan etukäteen ja taskuumme saamme pari kiinalaisilla merkeillä täytettyä lappua, joilla sitten huomenna voisimme lunastaa vaatteemme pestyinä takaisin. Pesulapalvelut täällä ovat melko hinnakkaita, mutta kun puhtaat alusvaatteet alkavat olla lopussa, ei liene paljon vaihtoehtoja.

Eilen Pekka selvitti tiemme läpi ruuhkaisen miljoonakaupungin Xianin kuuluisinta historiallista nähtävyyttä – terrakottasotilaita – katsomaan.  Tänään hän pääsee helpommalla, kun saamme jättää automme pysäköintialueelle ja voimme hyödyntää julkisen liikenteen palveluja.  Pian istummekin metrossa matkalla kohti Xianin keskustaa. Ruuhka-aika on onneksi ohi, ja nyt matkustaminen on nopeaa ja miellyttävää. Katselen kiinalaisia kanssamatkustajia.  Naisilla täällä on usein tyköistuvat, keinokuituiset jakkupuvut, muoviset kengät ja käsilaukut. Korkeat korot ja paksut pohjat näyttävät epämukavilta kävellessä. Lähes kaikilla on kädessään kännykkä, nuorilla usein myös kuulokkeet korvilla. Suurkaupungeissa ihmiset näyttävät tyylikkäiltä –  hiukset on leikattu modernisti ja nuorison vaatetuksessa näkyy kansainvälisiä tuotemerkkejä.

Kahdeksan miljoonan asukkaan suurkaupunki on paksun saastepilven peitossa. Se on nähnyt loistokkaita aikoja ollessaan Kiinan keisarikunnan pääkaupunki ja silkkitien itäinen päätepiste. Nyt teollisuus ja liike-elämä hallitsevat kaupunkikuvaa.  Kiipeämme kaupungin muurille ja vuokraamme pyörät, joilla huristelemme vanhan kaupungin ympäri pitkin 13,7 kilometriä pitkää 12-14 metriä leveää muurinharjaa. Välillä pysähdymme kuvaamaan kaupunkiin eri kulmista avautuvia näköaloja. Muurikierroksen jälkeen kapuamme kuuluisaan kellotorniin, jossa osumme parahiksi kuuntelemaan perinteistä kansanmusiikkiesitystä, ja kellotornin parina toimineeseen rumputorniin, josta aikoinaan rummut kaikuivat viestejä kaupunkilaisille. Kävelemme käsityöläisten kujilla ja ihailemme lukuisia taidekauppoja. Tarjonnassa on mm. kalligrafiatarvikkeita ja perinteisiä soittimia. Hämmästelemme jälleen aasialaista tapaa sijoittaa kaikki saman alan liikkeet kaupungissa vierekkäin.

Lounaan nautimme erääseen kansainväliseen pikaruokaketjuun kuuluvassa hampurilaispaikassa.  Bikmäkki maistuu erikoisen hyvälle viikkoja kestäneen matkustuspäivien kasvis-nuudelipainotteisen jakson jälkeen. Kaupunkikierroksella tulee myös hyvin selväksi, miksi on kuitenkin hyvä raahata omaa keittiötä ja vessaa maailman ääriin. Kun kyykistyn reikälattiassa- mallin vessaan, jonka lattiat lainehtivat edellisten kävijöiden tuotoksia ja kaivan samalla paperia selässäni olevasta repusta, huomaan että hygieniataso ja mukavuus ovat autossamme kadunvarsipalveluihin verrattuna huippuluokkaa.

Keskustassa liikkuessamme haluamme hoitaa myös muutamia puhelimeen liittyviä asioita. Kun tulimme pari päivää sitten Shaanxin provinssiin, kiinalaiset puhelinkorttimme lakkasivat yllättäen toimimasta. Ostaessa niiden kerrottiin toimivan koko Kiinassa ja lataustakin näyttää laskurin mukaan olevan vielä yli puolet jäljellä. Kun nyt menemme puhelinoperaattorin suurimpaan liikkeeseen asiaa kyselemään, meille vain hymähdellään ja asiakaspalvelija kertoo, etteivät he voi edes tarkistaa asiaa tietokoneelta – heillä kun ei ole tietokoneyhteyttä Xin Jiangin provinssiin.  Täytyy siis ostaa uusi puhelinkortti ja maksaa uudestaan aloitusmaksu.  Pekka ehdottaa hekotellen puhelinyhteyttä. Oppaamme joutuu jälleen pyytämään meiltä pitkämielisyyttä  ” Keep calm – this is China! ” 

Ihailua meissä sen sijaan herättää pienessä ja hämyisessä puhelinkorjaamossa taitavan asentajan näppärät sormet. Iphoneni saa uuden näytön ja se asennetaan paikalleen sekä testataan parissa kymmenessä minuutissa – mikroskooppisen pienet ruuvit löytävät paikkansa pinsettien avulla ja työvalona asentajalla on oman kännykkänsä lamppu. Kun maksamme vähän ekstraa nopeasta palvelusta, leviää iloisen korjaajan kasvoille hymy koko hammasrivistön ja ikenien leveydeltä.

Illan pimetessä koko kaupunki herää eloon.  Muslimikorttelin kadut täyttyvät kaikenikäisistä, kiireettömistä iltakävelijöistä. Vierivieressä olevat katukeittiöt kuumenevat tulvillaan paikallisia herkkuja: friteerattuja taskurapuja, lihavartaita, suklaa-riisikakkuja ja kuorrutettuja pähkinöitä. Niiden tuoksu sekoittuu ilmassa leijuvaan savun ja vahvojen mausteiden hajuun.  Myyjät houkuttelevat huutaen ostajia paikalle, kookospähkinää rikotaan lekalla vuorotahtisin iskuin ja musiikki soi taukoamatta kovaäänisistä. Voimakas puheensorina sekoittuu ohikulkevien mopojen tööttäyksiin.

Huomaamme ajan jälleen kerran kuluneen nopeammin ja meidän ehtineen vähemmän, mitä aamulla suunnittelimme. Nyt on jätettävä vanhakaupunki jatkamaan iltamenoaan ja kiirehdittävä ruokakauppaan täydentämään automme jääkaappi tulevia matkapäiviä varten.  Hyvin tottuneesti jo laskemme reppumme läpivalaisulaitteen hihnalle ja jätämme ne sähkölukoilla toimiviin säilytyslokeroihin.  Kahmimme ostoskoriimme runsaasti liha- ja maitotuotteita, joita ei pienempien paikkojen valikoimiin välttämättä kuulu. Poistumme lähiöalueen supermarketista tyytyväisinä neljän ruokakassillisen kanssa.

Autolle päästyämme jatkamme vielä vähän päivän touhuja.  Iltasuihkun jälkeen Pekka täyttää Epelin vesisäiliön.  Viimeisenä puuhanamme tänään istumme tietokoneidemme ääressä täyttäen tilastoja ja kirjoittaen blogia.  Kun Epelin sisävalot sammuvat, huomaan kellon olevan 23.45. Laitamme huomisen herätyksen vähän tätä päivää aikaisemmaksi, sillä edessämme on jälleen pitkä ajomatka kohti uutta kaupunkia ja uusia kokemuksia.