24. syys, 2016

Silmäys viidakkokylään Laosin Nam Thassa

Astun hieman arastellen sisään linkottavasta ovesta pilkkopimeään huoneeseen. Ovelta vastaan pelmahtaa kuuma höyry ja voimakas yrttien tuoksu.  Kun olen seissyt hetken yksin pimeässä, alkavat silmäni erottaa seinustalla olevan puisen penkin.   Istuudun penkille ja hengitän yrttihöyryä. Ylläni bikinien päällä on ohut puuvillainen huivi. Olen tullut saunaan Laosissa, Luang Nam Than kylässä.

Siinä saunan autuaallisessa lämmössä istuessani rentoudun ja kertaan mielessäni vaiherikkaan päivän tapahtumia. Hieron samalla repun painosta hiertyneitä olkapäitäni ja ojentelen rasituksesta jäykkiä polviani.  Suljen silmäni ja lähden uudelleen päivän haastavalle viidakkovaellukselle.

Kuljen pitkin kapeaa mutkaista polkua keskellä trooppista sademetsää, Nam Than luonnonsuojelualueella.  Viidakko ympärilläni on tiheäkasvuista. Lintujen ja kaskaiden laulu sekä sirkkojen siritys soivat korvissani huumaavana.  Tunnistan sadoista puu- ja kasvilajeista vain muutamia: polun viereen osuu ainakin bambuja, villibanaanipuita, kookospalmuja, mangopuita, tiikeripalmuja ja kumipuita.  Liaaneja ja köynnöskasveja on paljon, välillä ne tarttuvat jalkoihin, ja meinaan kompastua. Polku kiipeää jyrkästi ylös vuoren rinnettä. Pulssini tikuttaa ja puuskutan raskaasti.  Alaspäin tultaessa on tasapainoni koetuksella. Onneksi oppaamme Air ottaa esille viidakkoveitsensä ja polun vierustan ohuet bambut muokkautuvat hetkessä vaellussauvoiksi. Kaikkein haastavinta on pienten purojen ylitys alhaalla laaksossa. Välillä tasapainoilemme puron yli kaadettujen puunrunkojen päällä, välillä pohjan liukkailla kivillä. 

Istuudumme evästauolle oppaamme maahan levittämälle banaaninlehdelle. Toinen banaaninlehti toimii ruokapöytänä. Sen päälle opas nostaa tahmeaa, puuroutuvaa riisiä, mausteliemessä liotettuja bambuversoja, paistettuja kaloja ja keitettyä kananlihaa. Astioita tai ruokailuvälineitä ei ole, joten syömme paikalliseen tapaan käsin. Ihastelemme ympärillä lenteleviä kookkaita ja värikkäitä perhosia.  Ne ovatkin lintujen, termiittien, mehiläisten ja kotiloiden lisäksi lähes ainoita viidakkoretkellä näkemiämme eläimiä.  Arvasimme jo etukäteen, että alueen suojellut tiikerit ja leopardit tuskin meille näyttäytyvät. Erityisen  iloinen olen siitä, etten tavannut yhtään käärmettä – sitä en tosin tiedä, kuinka monta ensimmäisenä kulkenut oppaamme ennätti nähdä.

Polku on ainoa tie Khamu-heimon kylään, jonne saavumme kolmen tunnin hikisen urakan jälkeen. Alkeellisen näköisessä, auringonpaahteisessa kylässä olemme tulleet kokonaan toiseen, meille vieraaseen maailmaan. Täällä ei kenelläkään näytä olevan kiire.  On keskipäivän siestan aika. Ihmiset istuskelevat ja makoilevat tolppien päälle rakennettujen kotiensa terasseilla.  Jotkut naiset neulovat ohuesta langasta kasseja. Vauvaa keinutetaan katosta roikkuvassa korissa. Lapset juoksentelevat pihamaalla, pienimmät ilkosillaan päivetyksestä ja liasta ruskeina. Kukot tappelevat karheasti kiekuen. Kanalla on perässään untuvikkojoukko. Koirat haukkuvat vieraille tulijoille. Mustat sianporsaat ovat hippasilla. Kylän vanhin tulee tervehtimään meitä iloisesti.  Hän on pieni, luiseva mies, joka on nähnyt elämää jo usean sukupolven ajan. Hän on varmasti kertonut nuoremmille heimolaisille monta Khamujen perinteistä tarinaa iltatulilla istuessaan. Heimon kieli ja perinteet opitaankin suullisesti perimätietona. Eräässä kylän taloista on pieni kauppa. Myyjätär hymyilee meille tyytyväisenä ostaessamme hänen kaupastaan juomista -  haluamme kannattaa kylän ainoaa yrittäjää, vaikka repuissamme on vielä kolme litraa vettä.

Kylästä lähtiessämme huomaamme, että hieman sivussa, kylän reunalla on korkeiden tolppien päähän rakennettu lehtikattoinen riisiaitta. Riisit säilyisivät turvassa, vaikka kylään tulisi tulipalo.  Ihmettelemme myös risuista ja tikuista tehtyä kehikkoa, jonka päällä on sininen pusero. Saamme kuulla, että joku kyläläisistä on sairas. Shamaani on rakentanut kehikon hänen ympärilleen, lukenut Khamu-heimon uskomusten mukaisia parantavia loitsuja ja lopuksi siirtänyt sairauden ja pahat voimat sairastuneen puseroon. Pusero on nyt kehikossa kylän ulkopuolella ja sairastunut on saanut palata omaan kotiinsa animististen uskomusten mukaan terveenä.

Kylän ulkopuolella metsän reunasta nousee sankkaa savua.  Tapaamme naiset kaskeamassa lisää peltomaata.  Kaikki raskaammat työt, kuten riisinviljely ja polttopuiden hakeminen ovatkin Khamu-heimossa naisten työtä. Miehet metsästävät ja kalastavat.  Nytkin kuulemme muutamia laukauksia, kun heimon metsämiehet ampuvat pienikaliiperisella haulikolla saalistaan.

Saunan kuumuus tuntuu raukaisevalta, havahdun mietteistäni ja päätän lähteä löylyistä.  Valelen itseni puhtaaksi kauhalla isosta vesisaavista ottamallani vedellä. Pian astun virkistyneenä vielä lämpimään, vaikka illan pimentämään ulkoilmaan. Iltatorin valot loistavat kutsuvasti.