12. loka, 2016

Pakollinen pysähtyminen Poipetissa

Sataa.  Ei tihkuttaen, vaan kaatamalla. Joet tulvivat, pellot ja pienet moottoripyöräväylät ovat jääneet kokonaan veden alle.  Kaikkialla on suuria kuralammikoita, joiden seisova, liejuinen vesi haisee ummehtuneelta.  Sadekausi on lopuillaan Kambodzassa.

Saavumme Poipetin raja-alueelle torstai-iltana, jotta heti rajan auettua aamulla olisimme valmiit siirtymään Thaimaan puolelle. Mielessä siintää jo rantaloma Hua Hinissa. Olisi ihana päästä välillä vähän kehittyneempään maahan ja pysähtyä aktiivisen matkustuskauden jälkeen hetkeksi lepäämään ja nauttimaan joutilaisuudesta.

Perjantaiaamuna heräämme tulliaseman kaiuttimista pauhaavaan Kambodzan kansallislauluun. Nopean aamupalan jälkeen ajamme toiveikkaina tulliin. Matkailuhallinnon virkamies Herra ”Piip” on meitä vastassa ja auttaa sovitusti auton papereiden kanssa. Ilmeisesti Piipin läsnäolosta johtuen tarkastus on nopea, tullimiehet eivät tule edes sisälle autoon. Maksamme hänelle vähän tippiä ja siirrymme tyytyväisinä rajan toiselle puolelle Thaimaan tulliin. Siellä kohtaamme ongelman. Thaimaan laki on muuttunut muutama kuukausi sitten, ja meillä ei ole nyt uuden lain mukaista asiapaperia matkailuautollemme.

Emme saa lupaa tulla Thaimaahan. Emme voi mennä takaisin Kambodzaankaan, koska viisumimme ja lupa ajella autollamme maassa umpeutuivat juuri. Emme saa jäädä tulliinkaan. Emmekä voi haihtua savuna ilmaan.  Neuvottelujen ja muutaman puhelinsoiton jälkeen, meidät ohjataan takaisin Kambodzaan. Soitan herra Piipille, mutta puhelu katkeaa kummasti, eikä häntä tavoita enää sen jälkeen. Vain vastaaja kertoo khmeerin kielellä, ettei numeroon saada juuri nyt yhteyttä.

Kambodzan tullissa meille kerrotaan, että voimme tulla maahan uudelleen vain, jos meillä on Thaimaan leimat passissamme. Thaimaassa tullimiehet sanovat, että leiman passiin saamme vasta, kun meillä on viisumi. Tarvitsemme siis myös Thaimaan viisumin, vaikka olemme menossa takaisin Kambodzaan! Thaimaan viisumia jonotamme kaksi seuraavaa tuntia. Viisumijonossa on paljon reppureissaajia ja onnenonkijoita, jotka ovat tulleet raja-alueelle vain jatkaakseen Thaimaassa oloaikaansa.  Onneksi 15 päivän viisumin saa ilmaiseksi. Seuraavaksi haemme Thaimaan lähtö- ja tuloleimat passeihimme.  Palattuamme takaisin rajan yli joudumme hakemaan myös uuden Kambodzan viisumin. Kuukauden viisumi maksaa 33 dollaria/henkilö. Olemme nyt virallisesti takaisin Poipetissa.

Tullimies osoittaa rajaa lähinnä olevaa pysäköintialuetta ja kehottaa meitä parkkeeraamaan Epelin sinne, kunnes saisimme paperiasiat kuntoon ja kokeilisimme rajanylitystä uudelleen. Ajolupamme Kambodzassa on umpeutunut, joten autoa ei saa siirtää pois raja-alueelta. Soitan matkatoimistollemme Saksaan monta puhelua ja he alkavat järjestää lupa-asiaa. Puhelimella tavoitan myös thailaisen yhteyshenkilön, joka tarvitaan toimittamaan dokumentin meille. Pyydämme myös konsuliapua Suomen suurlähetystöstä Bangkokissa prosessin nopeuttamiseksi.  Me emme voisi nyt muuta kuin odottaa. Ja olla kärsivällisiä.

Ihmettelemme hieman vilinää parkkipaikalla.  Huomaamme, että joka puolella on kasinoita ja niiden asiakkaita kuljetetaan mopotakseilla paikasta toiseen. Saamme kuulla, että Poipet on uhkapelureiden mekka. Thaimaassa rahapelit ovat kokonaan kiellettyjä ja ihmiset sieltä tulevat tänne raja-alueelle ”ei kenenkään maalle” pelaamaan.  Kasinot ovat kambodzalaisten omistuksessa, mutta siellä olevat ruletit pyörivät Thaimaan bahteilla.

Asetumme taloksi vilinän sekaan mutaiselle kentälle. Koska taivas on paksun harmaan pilviverhon peitossa, eivät aurinkopaneelimme lataa sähköä riittävästi. Sähkö riittää juuri ja juuri välttämättömimpään eli jääkaapin ja vesipumpun toimintaan. Meille se tarkoittaa, ettemme voi ladata sähkölaitteita, pitää tuulettimia päällä tai edes valoja. On hiostavan kuumaa. Aurinko laskee kello kuusi.  Iltaisin istumme selkä märkänä pimeässä autossa.  Kynttilän valossa emme lue tai kirjoita päiväkirjaa – onpahan aikaa jutella! Viiden pitkän odotuspäivän jälkeen emme edelleenkään tiedä, milloin matkamme jatkuu, mutta parisuhteemme voi paremmin kuin koskaan ja nautimme karavaanielämästä!