2. tammi, 2017

Vuoden vaihtuessa Buenos Airesissa

Kävelen pitkin kapeaa ja hieman muhkuraista jalkakäytävää, joka reunustaa leveää, neljätoistakaistaista puistokatua- Avenida 9 de Juliota, ja katselen joka puolella esiin kohoavia vanhoja, arvokkaita kivirakennuksia. Joudun siristelemään silmiäni, sillä aurinko paistaa kirkkaasti lähes pilvettömältä taivaalta. Reppu selässäni tuntuu hiostavan, lämpömittari näyttää 33 celsiusastetta. On vuoden viimeinen päivä Buenos Airesissa, Argentiinassa.

Kun kaupungin tunnus, korkeana piikkinä Plaza de la Republica -aukiolta kohti taivasta kurottava kivinen obeliski on kuvattu, pysähdymme hetkeksi harjoittelemaan tangon askelkuvioita katuun piirrettyjen numeroitujen askelmerkkien avulla. Tango on tärkeä osa argentiinalaista kulttuuria ja askelmerkkien perusteella otaksun sen eroavan suomalaisesta tanssilavojen suositusta lajitoveristaan aika lailla. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeenkin sekoan vielä askeleissani - tässä latinalaisamerikkalaisessa versiossa kun naisen jalat astuvat ristiin perinteisen vaihtoaskeleen sijaan.  Läheisessä myyntikopissa myydään pääsylippuja illan tangoesitykseen – mutta kun kysymme hintaa, huomaamme että iltamme ohjelmaan ei tango enää mitenkään sopisikaan - liput maksavat yli 250 euroa /henkilö!

On siestan aika ja jopa Florida-kävelykadun ostoskeskuksetkin ovat hämmästykseksemme sulkeneet ovensa viideksi tunniksi puolesta päivästä alkaen. Niinpä päätämme lähteä viettämään siestaa läheiseen, vehreään Plaza San Martin -puistoon, jonka valtavankokoiset ombu-puut tarjoavat viilentävää varjoaan ja vihreäksi maalatut penkit sallivat mukavan levähdyshetken kävelykierroksesta väsyneille jaloillemme.

Siinä istuessamme kertaamme kuluneen vuoden tapahtumia. Takanamme on nyt 200 mielenkiintoista matkapäivää ja 30 000 ajettua kilometriä. Matkaamme Euroopasta halki Aasian on mahtunut paljon erilaisia kokemuksia. Olemme vierailleet niin tiettömien taipaleiden takana olevissa viidakkokylissä kuin maailman huippumetropoleissakin. Olemme istuneet juomassa jakinmaitoa autiomaajurtassa ja toisaalla nauttineet pilvenpiirtäjän sky barin palveluista katsellen huikeita näköaloja yli miljoonakaupungin. Olemme päässeet tutustumaan ihmisten erilaisiin tapoihin ja uskomuksiin ja nähneet eri uskontojen palvontapaikkoja – niin luonnonuskontojen kivikasoja ja toteemipaaluja kuin suurten uskontojen kullattuja, koristeellisia temppeleitä. Olemme tavanneet paljon erilaisia ihmisiä ja liikuttuneet heidän kertomistaan elämänkohtaloista. Tapaamiemme ihmisten joukkoon on kuulunut kuningashuoneen lähipiiriä, rikkaita liikemiehiä, mutta myös rutiköyhiä slummien kerjäläisiä sekä tsunamissa tai kansanmurhassa kaiken omaisuutensa ja läheisensä menettäneitä. Olemme saaneet osaksemme paljon vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, lukemattomia iloisia tervehdyksiä ja valloittavia hymyjä. Omat läheisemme ja ystävämme ovat myös osoittautuneet meille kultaakin arvokkaammaksi antamalla taustatukeaan. He ovat rukoilleet puolestamme ja rohkaisseet meitä aina sitä tarvitessamme.  Siinä jutellessamme mielen täyttää kiitollisuus – vuotemme on kokonaisuudessaan ollut ainutlaatuinen!

Keskiyön lähestyessä seison yhdessä satojen paikallisten juhlijoiden kanssa Puerto Maderon satamassa nojaten satama-altaan kaiteeseen. Tulevan vuoden tulemme lähes kokonaan viettämään uudessa maanosassa, Etelä-Amerikassa. Kun pimeän taivaan täyttää valtava, värikkäänä räiskähtelevä ilotulitusten sarja, katson taivaalle ja tulevaisuuteen toiveikkaana – Tervetuloa uusi vuosi 2017!