14. tammi, 2017

Mykistäviä luontokokemuksia Valdes Peninsulan suojelualueella

Auts! Minun on pakko nipistää itseäni varmistaakseni, että olen hereillä, enkä ole  nukahtanut kesken Avara luonto- telkkariohjelman ja jatka nyt unessa luontoa ihmetellen. Tuntuu uskomattomalta, että seison tässä ja katselen omin silmin, miten pingviinit paistattelevat auringossa eteläisen Atlantin rantatörmällä, Valdes Peninsulan luonnonsuojelualueella, Argentiinassa.

Muutama päivä sitten jätimme taaksemme Buenos Airesin miljoonakaupungin ruuhkat ja suuntasimme etelään.  Ylitimme laajoja maanviljelyalueita, joiden pellot lainehtivat kullankeltaisina rannattomina merinä. Vehnän lisäksi Argentiinassa viljellään mm. maissia, sokeriruokoa, auringonkukkaa ja soijapapua.  Monet jättikokoiset maatilat tuottavat tietysti myös lihaa, joka on Argentiinan tärkein vientituote. Näimmekin satapäisiä karjalaumoja laiduntamassa.

Patagonian alueelle saavuttaessa meidän oli tyhjennettävä jääkaappi tuoreista hedelmistä, vihanneksista ja lihatuotteista.  Aluetta halutaan suojella suu- ja sorkkataudilta sekä kasvitaudeilta. Tarkastuksia oli useita ja virkamiesten kassaan jäivät meiltäkin nakit ja omenat.

Ainakin tuhat kilometriä matkastamme kulki läpi karun pensasaavikon, pampan, jonka yllä kotkat liitelivät ja autiomaan hiekka pöllysi tuulessa.  Tie halki aavikon on suora – joskus autoa voi ohjata rattia kääntämättä kymmeniä kilometrejä. Maantienreunassa automme kanssa kilpaa juoksevat strutsimaiset nandut toivat mieleen lapsuuden Nakke-lehtien maantiekiitäjät. Punaruskeat, laamansukuiset guanacot hyppelivät kevyesti pensaikossa.

Pingviineissä on jotain hellyttävää. Zuumailen ja annan kameran räpsyä – kuvaan lintupariskuntia, jotka sukivat toisiaan nokillaan, niiden räpisköintiä rantavedessä ja autuaallisia ilmeitä aurinkoisella rinteellä.

Seuraavaksi näemme etelänmerinorsuja. Niiden valtavankokoiset ruhot lötköttävät lähes liikkumattomina rantahietikolla. Nämä jättiläishylkeet voivat painaa jopa neljätuhatta kiloa. Kun seuraan niitä vähän aikaa, huomaan, että ne kaivavat hiekkaa etuevillään. Jotkut niistä liikkuvat raskaasti kohti rantaa, pysähtyvät rantaviivalle ja antavat aaltojen huuhdella nahkaansa. Aallon mukana ne solahtavat uimaan ja vedessä kömpelyys muuttuu virtaviivaiseksi liikkumiseksi.

Merileijonien ääni kuuluu jo kaukaa. Niitä on kymmeniä asettautuneena rantahietikolle perhekunnittain. Joillakin uroksilla näyttää olevan kaksikin naarasta reviirillään. Reviiriään ne puolustavat murahdellen, pöyhistellen harjaansa ja tehden hyökkäysliikkeitä naapurien suuntaan.

Palatessamme rannalta autollemme, vilahtaa jokin rapisevin askelin renkaiden takaa lähimpään pensaikkoon. Se osoittautuu hieman siilimäiseksi, pitkäkarvaiseksi vyötiäiseksi. Hauska ja uusi tuttavuus sekin.

Argentiinan luonto on täynnä ihmeitä.