31. maalis, 2017

Iltaelämää Punta del Diablon kalastajakylässä

Nautimme ilta-auringon vielä viipyilevästä lämmöstä ihollamme ja katselemme vaahtopäisten laineiden lyöntiä kallioiseen rantaan Punta del Diablon pikkuruisessa kalastajakylässä, Uruguayssa. Tunnen meren voimakkaan suolaisen tuoksun, johon sekoittuu rantalevien pistävä aromi. Viereiset vaaleat hiekat ovat nyt tyhjillään, kun paikallisten ihmisten kesälomat ovat ohi ja he ovat palanneet rannoilta kaupunkeihin, työhön ja arkeen. Tunnemme itsemme onnellisiksi, kun saamme tänään istuskella tässä, ilman kiirettä, vapaina työelämän alati kovenevista paineista. 

Lokki räpsyttelee tiheästi siipiään yrittäessään taistella vahvaa merituulta vastaan.  Silloin tällöin se tekee kiivaita syöksyjä kuohuvaan veteen saalistaessaan iltaruokaansa vaahtoavien aaltojen uumenista. Kala-apajista ovat kiinnostuneet myös tämän merellisen kylän kalastajat, jotka aivan kohta laskevat vesille nyt vielä hiekalla odottavat, vaatimattomat puuveneensä ja palaavat aamun tullen mukanaan tuoretta kalaa, rapuja ja muita meren antimia.

Hörppiessämme iltateetämme automme vieressä yllätymme iloisesti, kun saamme kuulla molempia kotimaisia kieliämme kanssamme juttelemaan tulleitten paikallisten suusta. Keski-ikäinen pariskunta kertoo sujuvalla ruotsinkielellä viettäneensä Ruotsissa parikymmentä vuotta silloista oman maansa diktatuuria paossa. Maailma tuntuu pienenevän entisestään, kun katselemme nuoren uruguaylaisen tytön kännykkäkamerasta tuoreita kuvia talvisesta kotimaastamme.

Auringonlaskun jo punatessa rantojen maininkeja teemme pienen kävelyretken rantakadulla. Nyt pikkukuppiloiden edustalle syttyvät lyhdyt ja kovaääniset toistavat letkeitä latinorytmejä houkutellen paikalle muutamia nälkäisiä asiakkaita. Rastatukkaiset, hippivaatteisiin pukeutuneet myyjät kaupittelevat omatekoisia rannekoruja, ilmavia puuvillavaatteita, taidetta ja matkamuistoja. Puiset tuulikellot kalisevat  kutsuvasti. Alumiinisen kojun edustalla kiemurtelee jono – monet haluavat makeaksi iltapalakseen upporasvassa paistetun munkkitaikinaisen pötkylän, churron. Suklaatäytteinen churro vie totisesti kielen mennessään!

Elämä täällä Atlantin eteläisellä rannalla on huoletonta.  Kun miljoonat tähdet syttyvät tumman meren ylle, tavoitan katseellani Etelänristin.  Tämä ristinmuotoinen tähtikuvio on tuonut vuosisatojen ajan turvaa merimiehille auttaen heitä suuntaamaan laivansa myrskyävältä ulapalta kotisatamaan. Rinnassani läikähtää lämpimästi -  tunnen, että vaikka olemme kaukana kotoa, elämäämme ohjataan paljon ihmismieltä korkeammalta ja saamme olla turvassa.