24. touko, 2017

Aikamatkalla suomalaisten siirtolaisten historiaan Argentiinan Oberassa

Harmaapartainen herrasmies saapuu tapaamaan meitä keskustan turisti-infoon pikkuruisessa Oberan kaupungissa, Argentiinassa. Kun vaihdamme poskisuudelmat, huomaan lempeästi tuikkivat siniharmaat silmät mustan baskerin alta.  Kunniakonsulin suomalaiset piirteet ovat peräisin hänen viime vuosisadan alussa tänne muuttaneelta isoisältään, Otto Sandilta, joka oli viisivuotias saapuessaan vanhempiensa kanssa v. 1906 Linnea-laivalla Atlantin yli uudelle mantereelle perustamaan suomalaista siirtokuntaa -  Colonia Finlandesaa. Vähäisellä espanjan kielitaidollamme saamme selvitettyä kiinnostuksemme suomalaisten siirtolaisten historiaa kohtaan, ja jo muutaman minuutin kuluttua istumme ystävällisen konsulin autossa matkalla tutkimaan muistoja täällä muutama sukupolvi sitten vaikuttaneista suomalaisista.

Parque de Nacionales on puisto, jossa siirtolaisten historiaa esitellään näyttävästi. Laajalla puistoalueella kullakin siirtolaisten kotimaalla on talonsa, jossa vaalitaan omaa kulttuuria ja perinteitä. Pohjoismaitten talo, Casa Nordica, on Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteinen. Sisällä talossa pääsemme näkemään upeita, vanhoista valokuvista suurennettuja kuvatauluja. Mustavalkokuvista meitä tuijottavat monet vakavat suomalaiskasvot, esimerkiksi Lemmetyinen, Laukkanen ja Niskanen.  Mietimme, kuinka päätös jättää kotimaa ja muuttaa perheen kanssa maapallon toiselle puolelle uutta elämää aloittamaan on vaatinut valtavasti rohkeutta.  Ehkä olosuhteet uudessa kotimaassakaan eivät aina ole vastanneet ennakko-odotuksia.

Iloisempia ilmeitä näemme talon seinällä olevissa värikuvissa, joissa jälkipolvia edustavat pohjoismaiset kaunottaret hymyilevät tiara hiuksillaan voitettuaan vuotuisen siirtolaisten kesken järjestetyn kauneuskilpailun.  Saamme kuulla, että kansallisuuksien puistossa järjestetään vuosittain syyskuussa viikon kestävät juhlat, jolloin eri maita edustavat siirtolaisten jälkeläiset marssivat kansallisasuissaan halki puiston ja eri maiden talojen ruokalat tarjoavat perinteisiä herkkuja.  Vaikka syyskuuhun on vielä aikaa, pääsemme kuitenkin maistamaan paistettuja vohveleita Casa Nordican vieressä olevasta kioskista. Ja saamme harjoitella myyjän kanssa muutaman lauseen verran toista kotimaista kieltämme. Och dom var så gott!

Siirtolaismuseo vie meidät askeleen syvemmälle historiaan esitellessään elämää viime vuosisadan alussa. Tänne tullut väki näyttää olleen hyvin yritteliästä ja kekseliästä. He ovat rakennelleet monenlaisia mekaanisia koneita ja vempeleitä arkeaan helpottamaan.  Sellaisia olivat esimerkiksi maissipuimuri, käsikäyttöinen pyykkikone ja veivattava vatkain.

Colonia Finlandesassa oli enimmillään 500 suomalaista.  Nyt heidän jälkeläisistään vain 4-5 taitaa täällä enää suomen kieltä. Olemmekin todella iloisia päästessämme tapaamaan sujuvasti suomea puhuvan Graciela Niskasen.  Eloisa Graciela kertoo meille monta mielenkiintoista ja hauskaa tarinaa sukunsa historiasta. Hän lähtee meille oppaaksi lapsuutensa maisemiin, n. 40 km Oberasta länteen sijaitsevaan, autioituneeseen ja metsittyneeseen Colonia Finlandesaan.  Nähdessämme alueen, ymmärrämme, ettei siirtolaisten elämä viime vuosisadan alussa ollut helppoa. Monilta olivat kaikki rahavarat kuluneet jo matkalippuihin. Tiheän sademetsän raivaaminen viljelymaaksi trooppisessa ilmastossa vaati oman veronsa. Joskus ikävä takaisin kotimaahan poltteli rinnassa ja sitä lievitettiin juomalla runsaasti alkoholia. Toki joukossa oli menestyjiäkin. Heitä, jotka perustivat tänne tultuaan oman kaupan tai postin sekä ansaitsivat korkotuloja harjoittamalla rahanlainausta. Pystyssä on vielä muutamia suomalaisten rakentamia taloja, istutetut männyt kasvavat suorissa riveissä ja Tiikeri-joki virtaa vuolaana.  Ylitämme joen uutta siltaa pitkin, sillä suomalaisten yli sata vuotta sitten rakentama silta on jo lahonnut.  Pian suomalaisten muutettua alueelle alkoivat täällä myös saunat lämmetä. Graciela näyttää meille chirka-varvun, josta tehtiin saunavastoja, koivuja kun ei täällä kasva.

Historiakierroksen jälkeen ruokailemme uusien ystäviemme kanssa Oberan kasinolla. Maukkaan ruuan äärellä tulemme pohtineeksi, mikä meitä suomalaisia – niin menneitten vuosien siirtolaisia kuin nykypäivän kansalaisia -  yhdistää. Ja siitä olemme kaikki yksimielisiä.  Se on luonteen voima ja sinnikkyys  – suomalainen sisu!