21. kesä, 2017

Erilainen matkapäivä

Tänään on SE päivä.  Päivä, jonka tuloa olemme alitajunnassamme odottaneet ja vähän pelänneet.  Pelätty hetki ei tapahtunut ajellessamme slummimaisissa ympäristöissä, hämärillä kujilla tai yöpyessämme epämääräisissä villiparkeissa.  Se tapahtui keskellä kirkasta päivää, viihtyisän pikkukaupungin rauhallisella asuinalueella, avoimella paikalla, jossa liikkuu paljon ihmisiä arkisissa touhuissaan…  mitä siis tapahtui?

Aamu alkaa leppoisasti. Herään mielessäni vielä punaisin koskaan näkemäni auringonlasku surffareiden suosimalla Keltaisella rannalla, Länsi-Chilessä.  Juomme aamukahvit kaikessa rauhassa ja päätämme sitten lähteä läheiselle Copec-huoltoasemalle hyödyntämään kahvion ilmaista wifiä ja hoitamaan joitakin sähköpostiasioita sekä olemaan yhteydessä perheeseen ja ystäviin.  Kun tulemme huoltoaseman pihaan, huomaamme, että sen parkkipaikka on täpötäynnä ja ainoa ruutu, johon voisimme pysäköidä, on niin kapea, että pysäköintimme estäisi naapuriautojen ovien aukaisemisen.  Toiset huomioonottavina reissulaisina päätämme siksi pysäköidä viereiselle kadulle.  Pakkaamme reppuihimme tietokoneet, ipadin ja puhelimet ja siirrymme huoltoaseman Pronto-kahvioon.  Tilaamme vaniljalatet ja empanadat.  Lattea siemaillen ja kinkkupasteijaa mutustellen näppäilemme kumpikin huolettomasti omia tietokoneitamme. Välillä vilkaisemme ikkunasta Epeliä, johon meillä on suora näköyhteys.   Luemme Suomen uutisia ja tsekkaamme vielä facebook-päivitykset. Ajatuksemme on siirtyä tämän jälkeen muutamaksi päiväksi luonnonpuistoon, jossa ei olisi nettiyhteyksiä.

Kun palaamme Epelin luokse, meitä odottaa ikävä yllätys! Kuljettajan puolen ikkuna on lyöty rikki ja joku on käynyt autossamme. Lasinsirpaleita on kaikkialla. Tietokonelaukkuni ja pikkureppuni ovat lähteneet tunkeilijan mukaan. Tietokone ei onneksi ollut laukussaan, koska se oli mukanani, mutta sen akku, virtajohto, irtonäppäimistö ja aurinkokennolaturi sen sijaan ovat nyt menetettyjen tavaroiden listalla – samoin pikkurepussani ollut uudehko kamera! Pyydämme apua huoltoasemalta ja soitamme poliisille.  He lupaavat tulla, mutta odotettuamme tunnin verran ymmärrämme, ettei heillä ole aikomustakaan saapua paikalle.  Onneksi eräs huoltoaseman avulias työntekijä puhuu hyvin englantia ja lupaa tulla kanssamme poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta.  Kun lähdemme ajamaan poliisilaitokselle, meidät pysäyttää ystävällinen herrasmies.  Hän osoittaa vasenta takarengastamme ja huomaamme, että siinä on kaksi ikävännäköistä viiltoa, joista ilma on karannut tiehensä. Rosvot ovat siis puhkoneet myös renkaamme.

Kun olemme tehneet rikosilmoituksen, lähdemme paikalliselle rengaskorjaamolle paikkauttamaan renkaan.  Meillä on kompressori mukanamme, ja pysähdymmekin muutaman kerran täyttämään puhkottua rengasta, ennen kuin saavumme rengaskorjaamolle. Kun rengas on korjattu, ajamme sadankolmenkymmenen kilometrin matkan takaisin Santiagoon, missä tiedämme olevan Iveco-huollon ja mahdollisuuden saada uusi ikkuna särjetyn tilalle.  Jätesäkki ilmastointiteipillä kiinnitettynä toimittaa nyt väliaikaisesti ikkunan virkaa.  

On jo pimeä, kun saavumme Santiagoon.  Tuntuu hyvältä, että saamme yöpyä vartioidussa Iveco-huollon pihassa, lukittujen porttien sisäpuolella.  Iltateetä nautiskellessamme kertaamme vielä päivän tapahtumia. Vaikka kokemus ei ollut niitä mukavimpia, on päällimmäisenä tunteenamme syvä kiitollisuus – murrossa tuli vain aineellista vahinkoa - me olemme saaneet olla turvassa. Ja nyt osaamme olla entistä varovaisempia ja lisätä vielä joitakin turvatoimia, ennen kuin jatkamme matkaa pohjoiseen, hieman riskialttiimmille seuduille.