7. syys, 2017

Rennosti rannalla Pohjois-Perussa

Lauhkea tuuli kahisuttaa palmun lehviä ja aallot kohisevat kuohupäisinä vaaleaan hiekkarantaan.  Fregattilinnut tavoittelevat taivaita korkeuksissa, mutta pelikaaniparvi sen sijaan lentää näyttävässä ketjussa mahdollisimman lähellä merenpintaa. Pitkähäntäinen lisko paistattelee päivää lähes liikkumattomana auringon kuumentamalla kivellä samoin kuin me kaislamatoillamme Tyynenmeren rantahiekalla, Zorritosin kylässä, Pohjois-Perussa.

Olemme jättäneet taaksemme meluisan Liman liikennekaaoksen ja väkivaltaisiksi äityneet mellakat, joissa poliisit repivät mielenosoittajien banderolleja ja käyttivät jopa vesitykkejä ja kaasuaseita yliopistoväkeä vastaan.  Saastuneen pääkaupungin jälkeen merituuli tuntuu raikkaalta. Nyt olo on kuin paratiisissa. Seuraamme rannan rapujen veikeitä puuhia, kun ne kurkkivat pesäkoloistaan tappimaisilla silmillään. Jos kohottaudumme hieman, ne luikahtavat äkkiä koloihinsa. Kun olemme hetken liikkumatta, ravut uskaltautuvat hietikolle ja alkavat muokata pieniä palloja hiekasta. Palloja syntyy pikavauhdilla kymmeniä. Mihin tarkoitukseen ne ovat, sitä emme tiedä.  Ihanko vain ajankuluksi? Vaiko omien munien suojelemiseksi? Sekoittaako rapu ulosteensa hiekkapalloihin? Kenties alkamassa on rapujen hiekkapallo-ottelu?

Kun päätämme viilentää hieman oloamme hyppimällä aalloissa ja kellumalla meren suolaisessa vedessä, kohtaamme yllätyksen.  Suurikokoinen hylje ui ihan vierestämme.  Se huikkaa vielä mennessään torvimaisen törähdyksen tervehdykseksi.

Olemme viettäneet muutamia leppoisia päiviä Swiss Wassissa, ystävällisen, sveitsiläisen pariskunnan ylläpitämällä leirintäalueella.  Täällä olemme nauttineet Etelä-Amerikassa harvinaisista, eurooppalaisten standardien mukaisista mukavuuksista, kuten siististä vessasta, lämpimästä suihkusta, tilavasta pyykkikoneesta ja toimivista nettiyhteyksistä.  Alueelle on iloksemme osautunut muitakin ”sielunkumppaneita” – overlandereita eri puolilta Eurooppaa.  Vaikka tulemme eri maista ja täysin erilaisista taustoista, tunnemme heti voimakasta yhteenkuuluvuutta tavatessamme erilaisissa matkailuajoneuvoissaan maailmaa kiertäviä perheitä ja pariskuntia.  Jotkut meistä matkaavat Panamericanaa pohjoiseen, toiset etelään – ja nyt, kun tiemme kohtaavat, vaihdamme auliisti tietoja parhaista nähtävyyksistä, teiden kunnosta, tullikäytänteistä, onnistuneista ja epäonnistuneista laivauksista ja kerromme toisillemme hauskoista sattumuksista matkan varrella.

Nuoret perheet reissaavat rohkeasti mukanaan eri ikäisiä lapsia.  Koulua käydään leiriolosuhteissa vanhempien ahkerassa ohjauksessa. Muutamat matkaajat ovat siinä onnekkaassa asemassa, ettei heillä ole lainkaan tarvetta laatia aikatauluja. He nauttivat jo eläkepäivistään tai ovat katkaisseet kaikki siteensä stressaavaan työelämään myymällä koko omaisuutensa ja ryhtymällä rohkeasti loppuelämäkseen kiertolaisiksi.

Me teemme suunnitelmia ja hieman aikataulujakin varatessamme laivalipun Kolumbiasta Panamaan. Reissumme on rajallinen. Olemme silti hyvin onnellisia tässä ja nyt. Vielä hetken saamme kerätä elämyksiä ja uusia näkökulmia, mutta meillä on koti, johon palata -  ja monet rakkaat ihmiset odottavat!