24. syys, 2017

Kuumankostea Kolumbia päättää matkamme Etelä-Amerikan osuuden

Päivä on ollut hiostavan kuuma. Jossain kaukana jyrisee ukkonen. Sen kumun voi kuulla taukoamatta rantaan lyövien aaltojen kohinankin takaa. Meitä ympäröivät myös lukemattomat trooppisen sademetsän äänet. Voin kuulla narinaa, pulputusta, kurnutusta, huhuilua, sirinää ja vihellystä. Istumme rannalla katselemassa oranssinpunaista auringonlaskua Karibianmeren ylle Tayronan luonnonpuistossa, Kolumbiassa.

Raukeus painaa jäseniä kokopäiväisen auringossa loikoilun ja lämpimässä merivedessä uinnin jälkeen. Pääsimme tänään kurkistamaan myös värikkääseen vedenalaiseen maailmaan koralleineen snorklatessamme rannan tuntumassa. Nyt auringonlaskun aikaan seuraamme, miten paikalliset kalastajat onkivat seisten vaatimattomissa puuveneissään. Kalastusvälineeksi riittää pelkkä siima ja koukku.

Retkituoleissa istuessamme juttelemme jälleen matkakokemuksistamme. Viimeisin matkustusmaamme, Kolumbia, on yllättänyt meidät jo monta kertaa positiivisesti. Ajettuamme mutkaisinta ja mäkisintä valtatietä ikinä – Panamericanaa etelästä pohjoiseen -  olemme löytäneet rauhallisia ja kauniita leiriytymispaikkoja luonnon keskeltä, ihastelleet kukkivien puiden ja pensaiden väriloistoa sekä paikallisten ihmisten iloista välittömyyttä. Vierailu Ocason kahvitilalle Salentossa oli yksi Kolumbian kohokohdistamme.  Pääsimme seuraamaan kahvinviljelyn eri vaiheita aina taimien istuttamisesta sadonkorjuuseen sekä kahvipapujen kuorimiseen, lajitteluun ja paahtamiseen asti – ja tietysti maistamaan aitoa, ensiluokkaista kolumbialaista kahvia.

Olemme kiitollisia varjeluksesta, sillä tiedämme toki, että maailman turvattomimmaksi matkailumaaksi luokitellun Kolumbian rauhallisen pinnan alla piilee kokonaan toinen todellisuus.  Siihen todellisuuteen kuuluvat huumekartellien keskinäiset konfliktit sekä hallitusta vastaan taistelevat puolisotilaalliset sissijoukot, jotka rahoittavat toimintaansa esimerkiksi kidnappauksien lunnasrahoilla.

Heti auringon laskettua on pilkkopimeää.  Tulikärpäset sytyttävät lamppunsa viereisten puiden oksilla. Automme ympäriltä kuuluu rapinaa.  Liskot ne siellä viilettävät yöjuoksuilleen pitkine häntineen.  Käydessämme itsekin yöpuulle tiedämme, että aikamme Etelä-Amerikassa lähestyy loppuaan ja pian Epeliä odottaa laivamatka Panamaan.  Olemme viettäneet Etelä-Amerikassa reilut yhdeksän kuukautta ja ajaneet yli 30 000 kilometriä.  Täällä meitä ovat ihastuttaneet erityisesti monet luonnonihmeet ja alkuperäisväestön kulttuurit.  Kärsivällisyyttämme ovat välillä koetelleet monimutkaiset käytänteet ja asioiden hidas hoituminen.  Tulemme vielä kaipaamaan hymyileviä, avuliaita ihmisiä ja tuoreita eksoottisia hedelmiä. Etelä-Amerikka on valtavan laaja - paljon jäi vielä näkemättä. Ehkä palaamme vielä joskus.