5. loka, 2017

Laivaus Kolumbiasta Panamaan ei käy yhtä helposti kuin Turusta Tukholmaan

Olemme kuulleet monta pelottavaa tarinaa matkailuautojen laivauksesta Kolumbiasta Panamaan.  Useita autoja on romuttunut ahtaajien kovakouraisessa käsittelyssä lastaamisen tai purkamisen aikana, monia on rikottu ja ryöstetty satamassa. Siksi olemmekin hyvin huolissamme, kun tulee aika laivata Epeli Etelä-Amerikasta Keski-Amerikkaan.  Etsiskellessämme turvallista laivayhtiötä huomaamme myös, että vain muutaman vuorokauden kestävä laivaus tekee ison loven matkabudjettiimme – hinta on lähes laillistettua ryöstöä!

Onneksi olemme keränneet hyviä neuvoja ja tarvittavia yhteystietoja leirintäalueilla tapaamiltamme kokeneemmilta matkalaisilta. Ymmärrämme, että tarvitsemme huolitsijan sekä lähtö- että tulosatamaan avuksemme monimutkaisten paperiasioiden hoitamiseen.  Huolitsijoiden kanssa aloitamme sähköpostikirjeenvaihdon ja skannattujen asiapapereiden lähettämisen jo viikkoja ennen Cartagenaan saapumista. Melko uuvuttavaa on täyttää monimutkaisia espanjankielisiä asiakirjoja, joita eivät ymmärrä edes paikalliset, espanjaa äidinkielenään puhuvat ystävämme. Yksi pahimmista on vaarallisten aineiden, kuten polttoaineen, kaasun ja akkujen kuljettamiseen tarvittava lomake. Se sisältää tällaista tekstiä, tosin espanjaksi: … ”asennetut akut on suojattu vahingoittumiselta, oikosuluilta ja vahingossa tapahtuvalta aktivoinnilta kuljetuksen aikana. Litiumioni- ja litiumparistojen on täytettävä YK:n testauskäsikirjan ja kriteerien III osan 38.8 kohdassa asetetut vaatimukset, ellei toimivaltainen viranomainen ole toisin päättänyt”….  Onneksi Pekka on logistiikka-alan asiantuntija ja vaarallisten aineiden kuljettamiseen perehtynyt kouluttaja. Minulle sisältöjen selvittäminen espanjaksi kolmen vuoden kansalaisopistokurssipohjalta olisi ollut liian suuri haaste!

Kolumbian Cartagenassa käytämme kolme päivää juosten satama-alueella luukulta luukulle yhdessä huolitsijan kanssa.  Pekka allekirjoittaa jälleen monia espanjankielisiä asiakirjoja, joiden sisällöstä hänellä ei ole mitään tietoa.  Minä en saa satama-alueelle tulla, vaan odottelen tuntitolkulla odotussalissa, sataman portilla. Työläin vaihe on yhdeksän tuntia kestävä huumetarkastus, jonka kuluessa lähes koko irtaimisto on purettava autosta asfalttikentälle.  Tämän Pekka tekee jaloissaan lainatut, satama-alueella välttämättömät turvakengät kokoa 41 – tuskallista, jalat kun ovat kokoa 46!

Laiva lähtee vuorokauden myöhässä matkaan ja olemme tyytyväisiä, kun olemme varanneet pienen toleranssin myös lentolippujemme lähtöpäivään. Meillä kun on lupa lähteä Cartagenasta vasta laivanlähdön jälkeen.  Lennämme Panama Cityyn, jossa vietämme mukavan lomapäivän koristeellisten parvekkeiden kyllästämää vanhaa kaupunkia ”Casco Viejoa” ja modernia, korkeiden liike-ja toimistorakennusten täyttämää keskustaa ihmetellen.

Seuraavana aamuna siirrymme vastaanottamaan Epeliä rähjäiseen satamakaupunkiin, Coloniin, joka osoittautuu Panaman ”Harlemiksi”. Kävellessämme kaduilla meitä varoitetaan useaan otteeseen alueen vaarallisuudesta ja saamme kuulla, että täällä tapahtuu paljon aseellisia ryöstöjä. Erotumme paikallisista kulkijoista paitsi murteemme, myös turhan kalpean ihonvärimme vuoksi.  Muutaman kehotuksen jälkeen päätämmekin palata taksikyydillä hotellille.

Huomaamme nettisovelluksestamme, että rahtialus Constantin on saapunut satamaan jopa odotettua aikaisemmin.  Soitan huolitsijalle ja viidentoista minuutin kuluttua aloitamme hänen kanssaan neljä tuntia kestävän toimistokierroksen Manzanillon satama-alueella.  Sen päätteeksi näemme Epelin odottamassa meitä satama-alueen vartioidulla kentällä – ehjänä ja turvallisesti perillä!

Kiitollisina asetumme jälleen omaan reissukotiimme jatkamaan matkaa kohti pohjoista.