26. loka, 2017

Rakkautta, rauhaa ja elämää Nicaraguassa

”Amor, paz y vida” – rakkautta, rauhaa ja elämää! En voi vastustaa kutsuvaa iskulausetta, joka on maalattu penkin selkänojaan San Jorgen satama-alueella. Niinpä istahdan hetkiseksi tiirailemaan penkiltä käsin ympäristöäni.  Merimäisen laajalta Nicaragua-järveltä lempeästi puhaltava tuuli viilentää mukavasti oloani, kun yritän muodostaa ensivaikutelmaa uudesta matkailumaastamme, Nicaraguasta.  Katseeni osuu ensimmäiseksi lippurivistöön, joka herättää minussa heti uteliasta kiinnostusta. Yhden lipun sijasta rinnakkain näyttää täällä liehuvan kaksi hyvin erilaista lippua. Tasavallan virallisessa sinivalkoisessa lipussa komeilee keskellä tulivuori.  Viereisen, sandinistien lipun punamusta väri synnyttää siihen vahvan kontrastin ja muistuttaa maan dramaattisesta lähihistoriasta. Vuosia kestänyt sisällissota sandinistien ja contrasissien välillä päättyi vasta 1990-luvulla, ja vaikka erilaisia poliittisia kantoja edustavat ihmiset elävät tänään sopuisasti rinnakkain, kaikki arvet eivät vielä ole umpeutuneet.

Pian pääsemme ajamaan jyrkkää lastauslaituria pitkin Che Quevara-laivaan ja aloitamme puolentoista tunnin matkan kohti Ometepen saarta. Kun aktiivisen Concepcion-tulivuoren silhuetti piirtyy ilta-auringon punaamaan taivaanrantaan, alamme olla perillä. Ometepellä eletään leppoisaa maalaiselämää.  Tien varsien vesakkoja raivataan viidakkoveitsellä ja meitä vastaan maantiellä köröttelee useita perinteisiä, puisia hevoskärryjä. Ihmiset istuskelevat kotiensa terasseilla ja loikoilevat riippumatoissa. Pikkuruisissa pihapiireissä viihtyvät myös kotieläimet. Kiirettä ei ole kellään ja hymy on herkässä. Tarpoessamme viidakkopolkua vihreän trooppisen luonnon keskellä pysähdymme kuvaamaan sinisiipisiä pikkutöyhtöharakoita ja kuuntelemaan mölyapinoiden äänekästä uhoa. Härkähaita emme uintireissullamme näe, vaikka tiedämme niitä vielä uiskentelevan Nicaragua-järven syvänteissä.

Kymmenen seuraavan päivän aikana oppaamme Petri tutustuttaa meidät Nicaraguan mielenkiintoiseen historiaan ja värikkääseen kulttuuriin. On luksusta saada asiantuntevaa opastusta omalla äidinkielellä!  Kauniit kolonialistiset kaupungit Granada ja Leon kapeine kujineen, mahtavine katedraaleineen ja värikylläisine taidegallerioineen eivät jätä ketään kylmäksi.  Vierailut rommi- ja sikaritehtailla tuovat hauskaa vaihtelua ja vakuuttavat meidät korkeasta nicaragualaisesta laadusta. Kulinaristiset illalliset viihtyisissä ruokaravintoloissa rentouttavat kiireisten nähtävyyskierrosten jälkeen eivätkä rasita liiaksi lompakkoa. Kun pääsemme kurkistamaan höyryävään Masaya-tulivuoren kraateriin ja ihailemaan Santa Catarinan näköalapaikalta kirkkaansinisenä hohtavaa Apoyon kraaterijärven pintaa, minun on helppo ymmärtää, miten Nicaragualle voi menettää sydämensä.

Toteankin rakastetun nicaragualaisen runoilijan Ruben Darion sanoin ” Ja tänään Leon on minulle kuin Rooma tai Pariisi”.