21. joulu, 2017

Muuttuvassa maailmassa

Joulukuussa itsenäinen Suomi on satavuotias.  Olen saanut katsella kotimaani kehittymistä puolet itsenäisyyden ajasta. Tulen pohtineeksi ajan kulkua, Suomen ja maailman muuttumista sekä omaa elämäntilannettani eri vuosikymmenillä.

Eläessäni lapsuuttani 1970-luvun Kuopiossa – reikälevypuhelimen ja kultapossun aikakaudella - en olisi millään osannut kuvitella, miten heräisin tänä aamuna kännykkäni piippaukseen Playa del Carmenissa, Meksikossa. Vilkaisen litteän älypuhelimeni kosketusnäytölle, ja saan tietää, että lapseni lento Meksikosta Pariisiin on myöhästynyt eikä hän näin ollen enää ehdi varaamalleen jatkolennolle Pariisista Helsinkiin ja suurin ongelma tulisi olemaan, miten hän ehtisi vielä taivaltaa neljänsadan kilometrin matkan kotimaassa ennen maanantaiaamua ja koulupäivää.  Otan esille ipadin, varaan lapselleni kotimaan lentolipun Finnairin nettisivuilta ja maksan sen verkkopankissa.  Muutamalla napinpainalluksella sähköinen lentolippu solahtaa De Gaullen lentokentällä jonottavan tyttäreni puhelimeen ja toteamme whats app viesteillä sydänhymiöiden kera, että ongelma on ratkaistu. Enkä ole vielä ehtinyt edes nousta vuoteesta!

Muistan, kuinka lapsuuteni aamuihin kuului kuvaputkitelevision virityskuvan katselu ja varhaisaamun radiouutisten kuunteleminen Hinku ja Vinku- lastenohjelmaa odotellessa. Nyt puolivuosisataa myöhemmin tsekkaan mobiililaitteestani tuoreimmat uutisotsikot niin Suomesta kuin maailmalta, luen läpi sähköpostit sekä twiitit ja kurkkaan nopeasti instagramiin ja facebookiin yön aikana saapuneet ilmoitukset. Otan kantaa peukuttamalla parhaimpia juttuja ja tallennan internetissä julkaistut lapsenlapsieni kuvat oman laitteeni muistikortille. Kännykkäni ilmoittaa, että muista sateenvarjo, sillä Yucatanin niemimaalla on odotettavissa tänään sadetta.

Aamukahvia juodessamme otamme Skype-yhteyden vanhempiimme.  Entisaikojen huippukalliin  ja rätisevän ulkomaan puhelinlinjan sijaan juttelemme ilmaiseksi kasvotusten, kuin samassa huoneessa. Huomaan äitini tyylikkäät silmälasit ja anoppini uuden kampauksen. Valmistautuessamme päivän ajomatkaan Pekka tarkastelee kohdeleirintäalueen satelliittikuvaa Google Mapsista ja näppäilee valitun paikan koordinaatit auton navigaattoriin.  Päivän matka voi alkaa.

Tutkiessani seuraavan matkakohteemme Meridan taustatietoja on mobiililaitteen google jälleen oivallinen väline.  Se kulkee mukana huomattavasti helpommin kuin kouluaikojeni ylpeydenaihe - neliosainen Apollo-tietokirjasarja.  Ja käsitykseni tiedosta on vuosikymmenten aikana totisesti muuttunut.  Nykyisin tieto on uusiutuvaa, jopa siinä määrin, että se ennättäisi vanhentua, ennen kuin tietokirjasarja ehtisi ulos painosta.

Ruokatauolla muistelen, miten 1980-luvulla retkieväät kuljetettiin styrox-laukussa ja ne pysyivät viileinä muutamia tunteja sinne laitettujen kylmäkallejen avulla.  Nyt Epelin katolla olevat aurinkopaneelit huolehtivat siitä, että sähköllä toimiva jääkaappini pakastinlokeroineen ei päästä ruokatarvikkeiden kylmäketjua katkeamaan missään vaiheessa.  Pakastetut Gordon bleut ja tuoreet vihannekset muuttuvat hetkessä kelvolliseksi ateriaksi autokeittiössä.

Illalla nukkumaanmenoaikaan mieleeni palaa vielä lapsuuden Tena-vankkuri teltta rullalle käärittävine makuualustoineen ja -pusseineen. Niitä muistellessa oma joustinpatjoilla varustettu autopeti tuntuu melko ylelliseltä.  Ja ennen nukahtamistani pohdiskelen vielä, miten minä 60-luvun lapsi elän nyt kokonaan erilaisessa maailmassa. Pikkutyttönä ollessani perheemme lomamatkat ulottuivat pisimmillään Suvasvedellä sijaitsevaan pikkusaareen, enkä olisi varmasti uskonut, jos joku olisi ennustanut minun matkustavan vielä matkailuautolla maailman ympäri.