5. tammi, 2018

Tunnelmia Meksikon sisämaassa

On uudenvuodenyö. Katselen kuutamon valossa tummalla taivaalla lipuvia pilviä, joiden lomasta kirkas täysikuu pilkistelee valaisten maiseman meksikolaisessa pikkukylässä, Media Lunassa.  Minua huvittaa ajatus, että nyt on täysikuu Puolikuussa. Kuun ja tähtien katseleminen korvaa hyvin ilotulitukset, joiden pauke kuuluu hyvin vaimeana noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta lähimmästä kaupungista, Rio Verdesta. Olemme valvoneet ja odottaneet vuoden vaihtumista tuijottaen tietokoneen ruudulta Karjalan kunnailla-sarjan ihania, kesäisiä järvimaisemia ja näin uutta vuotta miettiessä mieli haikailee jo kotiin. 

Aamulla matkamme jatkuu läpi maaseutumaisemien.  Pelloilla kasvaa sokeriruokoa, jota kuljetetaan ylikorkeina kuormina kuorma-autojen lavoilla ja traktorivetoisilla maantiejunilla lähimmälle sokeritehtaalle. Appelsiinipuut notkuvat oranssien hedelmien painosta ja maantien reunassa näitä vitamiinipommeja kaupitellaan säkeittäin. Agavea viljellään niin tekstiilien kuin tequilankin raaka-aineeksi.  Kylän laitamilla stetsonipäinen mies ratsastaa aasilla, toinen keikkuu vikuroivan hevosen selässä ja kolmannella on kädessään lasso.  Nuoripari suukottaa toisiaan tavatessaan ja jatkaa yhteistä matkaa mopolla. Talojen seinustoilla istuskellaan rupattelemassa naapurien kanssa tai nuokutaan pois väsymystä uuden vuoden juhlinnan jälkeen.

Muutaman tunnin mittaisen kiemuraisen tieosuuden myötä ylitämme vuoriston ja huomaamme tulleemme sisämaan kuivalle kaktusalueelle.  Hymyilyttää, kun kuulen vielä alle kouluikäisten siskontyttöjeni pohtineen kovasti, miten pärjäämme kaikkien niiden piikkien seassa. Ruohokentät täällä ovat kulottuneet ruskeiksi ja harvojen pylväsmäisten sypressien ohella erilaiset kaktukset kurottelevat piikkeineen kohti taivasta.  Keskipäivän aurinko paistaa armottomasti näännyttäen lähes kaiken vihreän, mutta yöt ovat kylmiä.

Alkuillasta saavumme Zacatecasin kaupunkiin, joka sijaitsee ylänköalueella, lähes kahden ja puolen kilometrin korkeudessa. Espanjan siirtomaavallan aikaisen kaupungin historiallinen keskusta on rakennettu laaksoon ja levittäytyy sitä ympäröivien kukkuloiden rinteille.  Ennätämme vielä kävellä kapeita mukulakivikatuja jyrkkine nousuineen ja laskuineen ja ihastella erikoisen kaunista katedraalia, jonka ulkoseinien taidokkaat kivireliefit ovat täynnä hienoja yksityiskohtia. Illan viiletessä katselemme kukkulan rinteellä sijaitsevalta leiripaikaltamme valojen syttymistä Zacatecasiin.  Poncho ja kuuma juoma lämmittävät mukavasti.