6. tammi, 2018

Eden - paratiisi vai helvetti?

Eletään keskiaikaa, 1500-lukua.  Intiaaniheimot ovat asuttaneet Meksikon ylänköalueita ja eläneet vuosisatoja sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa.  Vuorilta löytämäänsä hopeaa he ovat käyttäneet korujen valmistukseen.  Alueelle saapuvat ensimmäiset espanjalaiset.  Eräs intiaanimies haluaa ystävystyä kotikonnuilleen tulleen espanjalaisen miehen kanssa.  Hän antaa tulijalle ystävyytensä osoituksena lahjaksi hipun hopeaa.  Silloin espanjalaismies pyytää intiaanimiestä näyttämään, mistä hän on hopeahipun löytänyt.  Yhdessä miehet ratsastavat Zacatecasin alueella sijaitsevien vuorten rinteille. Intiaanimies ei arvaa, että hänen osoittamansa ystävällisyys on kohtalokas virhe.

Espanjalaismies kertoo hopealöydöstä maanmiehilleen ja pian alueelle perustetaan kaivos.  Intiaaniheimo alistetaan orjatyöhön kaivokseen. Hakut kilkuttavat taukoamatta varhaisesta aamusta auringonlaskuun.  Palkaksi intiaanityöläiset saavat vain kolikoita, jotka voidaan vaihtaa kaivosalueella niukkaan ruoka-annokseen.  Vuosien myötä kaivaukset ulottuvat jopa kaksisataa metriä syvälle maan alle.  Tunneleihin intiaaniorjat laskeutuvat kapeita puisia tikkaita pitkin.  Ja samaisia portaita pitkin kaivosmineraalit kannetaan selkään sidotussa nahkapussissa ylös maan pinnalle.  Erityisesti lapsityövoimaa käytetään kantajina, he kun mahtuvat kapeisiin tunneleihin aikuisia paremmin.  Nuorimmat kaivoksen työntekijät ovat kahdeksanvuotiaita.

Ajan kuluessa kaivoksessa louhitaan hopean lisäksi myös kultaa, rautaa ja muita mineraaleja. Rikas kaivos saa nimen Eden, koska sen mineraalivarat takaavat paratiisimaisen elämän omistajilleen.  Intiaaneille kaivos ei ole paratiisi, vaan enemmänkin helvetti. Sadat kaivostyöntekijät kuolevat onnettomuuksiin ja keuhkosairauksiin hengitettyään maan alla vähähappista, myrkkykaasuja sisältävää ilmaa. Orjuus siirtyy sukupolvelta toiselle ja jatkuu lähes kolme vuosisataa.  Hopeat ja kullat laivataan Atlantin yli Espanjaan.

1829 vastavalittu presidentti Vicento Guerrero lopettaa orjuuden Meksikossa.  Kaivoksessa raskas työ huonoissa olosuhteissa kuitenkin jatkuu. Hakkujen lisäksi käytetään nyt dynamiittia.  Tapahtuu paljon onnettomuuksia, joissa kaivostunnelit sortuvat tai täyttyvät äkkiä vedellä. Toki koneellistumisen myötä saadaan pieniä helpotuksiakin. Pystysuoriin tunneleihin voidaan puuportaiden sijaan laskeutua köyden varaan ripustetussa korissa, myöhemmin jopa kaivoshississä.  Hakkujen sijaan aletaan käyttää poria.

Edenin kaivos jatkaa toimintaansa 1960-luvulle saakka. Nykyisin sinne rakennettuun kaivosmuseoon pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella.   Pohdiskelen kaivoksen surullista historiaa, kun seisomme louhitun vuoren sisällä katsellen muistomerkkiä, jonka edessä kynttilät palavat täällä menehtyneiden muistoksi.