26. tammi, 2018

Törmäys maailman vilkkaimmalla raja-asemalla

Autojono matelee hitaasti kohti USA:n rajaa, ja me sen mukana, samoin kaksikymmentäkolme muuta rinnakkaista jonoa. Jonojen välissä puikkelehtii kaupustelijoita, jotka myyvät leipiä, snakseja ja viime hetken matkamuistoja Meksikosta.  On aamu maailman vilkkaimmalla raja-asemalla, San Ysidrossa, Tijuanassa. Olemme istuneet jonossa jo lähes tunnin ja tulliasema häämöttää noin sadan metrin päässä.

Äkkiä kuulemme kovan tömähdyksen ja metallin kolinaa, samalla automme hypähtää vähän eteenpäin.  Olemme varmoja, että joku otti nyt osuman peräämme. Pekka lähtee tarkistamaan tilannetta. Näky on ikävä. Viereisen kaistan musta henkilöauto on törmännyt peräkulmaamme ja nurkan saumakohtaan on tullut ikävä reikä. Mustan auton peltisessä kyljessä ammottaa iso haava. Nyt pitäisi selvittää kolaritilanne keskellä autoruuhkaa.  Pian huomaamme, ettei autojen paljous sittenkään ole isoin ongelmamme.

Mustan auton meksikolainen naiskuljettaja ei halua selvittää tilannetta. Ei Pekan kanssa englanniksi eikä minun kanssani espanjaksi.  Hän ei aukaise koputuksistamme huolimatta ikkunaa eikä ovea.  Jono liikkuu hitaasti, mutta varmasti kohti USA:n tullia.  Juoksen rajalle ja pyydän sieltä poliisiapua.  Tullialueen poliisit ovat ihmeekseni kaikki amerikkalaisia.  He kertovat minulle, että koska vahinko on sattunut Meksikon puolella rajaa, vain Meksikon poliisi voi selvittää kolarin.  Ja mikäli emme saisi asiaa hoidettua ennen rajaa, pääsisi onnettomuuden aiheuttaja livahtamaan Yhdysvaltojen puolelle ja välttyisi kaikesta vastuusta.

Asettaudun siis mustan auton eteen ajoesteeksi ja soitan samalla hätäkeskukseen. Naiskuljettaja tuuttaa äänitorvellaan, mutta minä en väistä. Hän työntää minua vähän autollaan, mutta minä en väistä sittenkään.  Hätäkeskuksesta luvataan lähettää poliisi paikalle.  Pekka siirtää tällä välin meidän automme pois ajoväylältä, jottemme tuki kolarin vuoksi kahta kaistaa. 

Vihdoin poliisi saapuu paikalle ja hän saa mustan auton kuljettajankin ulos autostaan.  Tunteet käyvät tässä vaiheessa jo aika kuumana. Seuraavaksi yritämme sopia korvaussummasta paikan päällä, mutta kuten arvata saattaa, kolhijalla ei ole rahaa.  Onneksi hänellä on kuitenkin voimassa oleva vakuutus!

Nyt seuraa jännittävä vaihe, kun joudumme kääntämään Epelin nokan tulosuuntaan – siis vastakarvaan kaksikymmentäneljäkaistaista ruuhkaa – päästäksemme Tijuanan poliisiasemalle.  Pidätän hengitystäni, kun pelkään, että pian kolisee uudestaan. Poliisit tosin ohjaavat muuta liikennettä parhaansa mukaan.

Poliisilaitoksella vierähtää useita tunteja, ennen kuin työhönsä kyllästyneet meksikolaiset virkamiehet edes aloittavat raportin kirjoittamista. Tänä aikana minä ennätän vaihtaa monta mielenkiintoista tarinaa pelokkaan meksikolaisnaisen kanssa. Pekka lähtee korjauttamaan Epelin kulmaa paikalle saapuneen nuoren miehen kanssa.  Hän on kanssamme kolaroineen naisen poika, joka auttaa meitä paljon puhuessaan sujuvasti sekä englantia että espanjaa.

Epeli saadaan kuntoon ja kättelemme poliisilaitoksella toisiamme sovinnon merkiksi.  Iltapäivä on pitkällä, kun seisomme jälleen ruuhkaisella raja-asemalla.  Tällä kertaa paremmalla onnella - ylitämme rajan ilman kommelluksia.