20. huhti, 2018

Lunta ja jäätä - Kanadan keväässä

Punavalkea vaahteralippu liehuu tuulessa ja räntää sataa vaakasuoraan, kun ylitämme Kanadan rajan.  Maassa on vielä paikoitellen lunta ja märkää sohjoa, joten vaihdamme vettä pitävät varusteet, ennen kuin lähdemme kävellen tutustumaan illan jo hämärtämään ympäristöömme. Taustalla kuuluu virtaavan veden voimakasta kohinaa, Niagaran putoukset sijaitsevat kahdensadan metrin päässä ensimmäisestä yöpymispaikastamme, Skylon-tornin parkkialueesta, Ontariossa.

Viereisen minigolf-radan dinosaurukset irvistelevät kylmässä sateessa ja niiden kookkaat  hahmot näyttävät pelottavan aggressiivisilta pimeässä. Matkailusesonki ei ole vielä alkanut ja huvipuiston valaistun maailmanpyörän istuinvaunut roikkuvat suurimmaksi osaksi tyhjillään. Läheisistä matkamuistomyymälöistä kuultavat värivalot luovat scifi-elokuvamaisen tunnelman autiolle puistoalueelle.

Piipahdamme hetkeksi myymälän sisälle lämmittelemään ja tutkailemaan runsasta matkamuistovalikoimaa. Luonto ja intiaanikulttuuri näyttävät olevan hyviä myyntivaltteja. Uniensieppaajat, mustakarhunallet, pehmomajavat, intiaaninuket ja kivikorut odottavat ostajia, joita muutaman kuukauden kuluttua täällä varmasti riittääkin jonoiksi asti.  Tänään hymyilevillä myyjillä on aikaa jutella ja saamme heiltä hyviä vinkkejä ajoreittimme varrella sijaitsevista nähtävyyksistä.

Katselemme hetken ihaillen värivaloin valaistua vesiputousta ja tallennamme näyn muistoihimme. Tihkusade ja edelleen lisääntyvä pimeä estää meitä tallentamasta kaunista näkymää kameroillamme ystäville jaettavaksi.  Kun palaamme autolle, maistuu kuuma kaakao taivaalliselta, ja samalla lämmittelemme kylmästä kohmeita sormiamme mukin lämpimässä kyljessä.

Aamulla sade on lakannut ja hurautamme maisemahissillä 158 metriä korkean Skylon-tornin näköalatasanteelle.  Talvinen Niagara on oikeastaan aika vaikuttava. Värien puuttuessa muodot ja kontrastit korostuvat.  Pelkistetyssä maisemassa vesiputouksen voima tulee paremmin esille. Ja nyt tunnelma on luonnonläheisempi, kun voimme keskittyä veden syöksyyn, putousta reunustaviin jäälohkareisiin ja veden niihin muovaamiin kuvioihin.  Kesällä putouksen ympärillä risteilevät turistialukset sekä yläpuolella liitelevät kuumailmapallot ja helikopterit varastavat väkisin osan huomiosta.

Seuraavat päivät kulutamme kävellen ristiin rastiin Toronton miljoonakaupungissa. Vietämme muutaman tunnin jääkiekon katedraalissa, Hall of Famessa, missä iloksemme on myös useita suomalaisnimiä esillä.  Bongaamme seinältä varsinaiselle kunnialistalle nostettujen Jari Kurrin ja Teemu Selänteen piirretyt kuvat. Valo siivilöityy sisälle upean, pyöreän, lasimosaiikkisen kattoikkunan läpi ja suoraan sen alapuolella lasivitriinissä on valtavan suuri, hopeinen Stanley Cupin voittopokaali.

Kanada on laaja maa ja sen pohjoiset osat ovat arktista aluetta, jossa inuiitit elävät edelleen perinteistä elämäntapaansa ja kulttuuriaan vaalien. Matka-aikataulumme ei anna meille mahdollisuutta tutustua inuiittikulttuuriin livenä, mutta saamme pienen katsauksen tuohon kiehtovaan maailmaan Toronton inuiittitaiteen museossa. Kiviveistoksissa on kuvattu mm. hylkeenmetsästystä, koiravaljakoita ja jääkarhuja.

Matkamme jatkuu kohti pohjoista.  Sähköpostiimme kilahtavat hyttiliput edessä olevaa Atlantin ylitystä varten.  Merimatka tuntuu jännittävältä, mutta ajatukset laukkaavat jo kesässä, Atlantin toisella rannalla.